Suomen aatelistolla ja Suomen aatelissuvuilla tarkoitetaan Suomen Ritaristoon sekä Aateliin kuuluvia sukuja. Sukututkimusta tehdessään monet odottavat jännittäviä uutisia mahdollista aateli-isistään. Onneksemme aatelissukujen tiedot on arkistoitu suhteellisen hyvin.

Aateliston historiaa

Suomen historia on ollut värikäs eikä sodiltakaan ole vältytty. Aatelisto on nähnyt niin Ruotsin ajan, Venäjän ajan kuin Suomen tasavallan ajankin. Suomi peri aateliston luokkajaon Ruotsin ajalta, jolloin Ruotsissa aatelisto jaettiin kolmeen eri luokkaan. Tätä 1600 alkupuolella Ruotsissa aloitettua luokkajakoa käytettiin Suomen aatelistossa aina vuoteen 1869 saakka, jolloin se lakkautettiin kuuluisalla ritarihuoneäänestyksellä.

Varsinainen Suomen oma erillinen aateli syntyi 1809 kun Suomen ritaristo ja aateli uskoutui alueen uudelle venäläiselle hallinnolle Venäjän Ajan alussa. Uudet aatelisarvot eivät olleet enää ruotsalaista perintöä, mutteivät myöskään Venäläisiä. Venäjän Keisari myönsi omat aatelisarvot Suomen suurruhtinaskuntaan ja näin varsinainen Suomen oma aatelisto syntyi.

Aatelointi vähentyi 1900 lukua kohti kuljettaessa. Muutamat saivat aatelisen arvon vielä 1900 luvun puolella, viimeisinä heistä tunnetusti August Langhoff. Suomi itsenäistyi Venäjästä vuonna 1917.

Mitä aatelistot ja aatelissuvut oikein ovat

Aatelissuvut tunnetaan perinteikkäinä sukuina ja vielä pitkään varsinaisen vallan kadottuakin suvut vaalivat vanhoja perinteitään ja pitivät aatelisimagostaan huolta. Näin sukupolvelta toiselle siirtyi tietynlaista kunniaa ja perinteitä sekä korkeakoulutuksen arvostusta.

1720-luvulta alkaen aateloituneet nauttivat aikanaan eritoten verotukseen liittyviä etuoikeuksia, joka yleensä tarkoitti täyttä verovapautta. Verovapaus oli aatelistoon kuuluvalle henkilökohtainen etuus eikä näin periytynyt automaattisesti. Tämä etuus kuitenkin poistui kokonaan muutama vuosi Suomen itsenäistymisen jälkeen, kun Suomessa siirryttiin tuloverotukseen.

Aatelistoon kuuluminen on ollut historiassa edellytys valtion korkeisiin virkoihin pääsylle. Koko aatelisto ei silti ollut johtavissa asemissa, sillä aateliston sisällä vallitsi oma luokkajakonsa, jota oli vaikea kiertää korkeimpiin virkoihin halutessaan.

Ritarihuone on Suomen varjeltu historiallinen rakennus ja ritarihuoneen perinnettä pidetään edelleen yllä kokouksissa. Suomen ritarihuone pitää kirjaa kaikista suomalaisista ritariston- ja aateliston jäsenistä henkilötietoineen aina keskiajalta lähtien.

Aatelointi tapahtumassa aateliksi ylennetty henkilö otti perinteisesti itselleen uuden sukunimen. Nämä sukunimet eivät tyypillisesti olleet muiden kansalaisten käytössä. Nimet perustuvat usein aateliston vaakunan kuvaan tai liittyvät jollain tapaa suvun tilaan tai alueeseen, josta uusi aatelissuku oli. Joissain tapauksissa sukunimi säilytettiin tai sitä muutettiin hieman aatelisnimeksi sopivaksi. Sama sukunimi aateliston kanssa ei siis tarkoita sukulaisuutta, sillä sukunimet eivät olleet täysin pelkälle aatelistolle rajattuja ja toisaalta samoissa suvussa saattaa olla sekä aatelillisia että aatelittomia sukuhaaroja.
Historiassa vain kolme sukua on ottanut suomenkielisen sukunimen aateloinnissaan. Myöhemmin aatelissuvuissa esiintyy enemmänkin suomalaisia nimiä sillä, jotkut suvut ovat myöhemmin suomentaneet sukunimensä.


Aatelissukujen määrä historiasta tähän päivään

Suomen Ritarihuoneen, jolla on hallussaan kaikki aatelismiesten tiedot, mukaan aatelissukuja on ollut kaiken kaikkiaan 357. Tänä päivänä näistä suvuista on edelleen olemassa 148 mieslinjaisena sekä 16 naislinjaisena. Mieslinjaisista suvuista neljä on kreivillisiä, 25 vapaaherrallisia ja 119 aatelillisia.

Aatelissukujen vaakunat

Suomen aatelissuvuilla on komeat aatelisvaakunat. Aikanaan ne olivat kuitenkin vaakunakilpiä, joissa oli suvun symboli, joka toimi tunnuksena taisteluissa. Vaakunan symboli kirjattiin aatelissuvuille vaakunakirjaan, joka annettiin varsinaisen aatelointi tapahtuman yhteydessä. Vaakunan tarkka muotoilu on vaihdellut ajan mukaan, mutta sukukohtaiset symbolit on säilytetty samana. Tiedettävästi sukuvaakunat ovat George Granfeltin käsialaa ja ne julkaistiin kirjassa vuonna 1889.

Kiinnostuitko? Opi lisää Suomen aatelisista

Suomen aatelisista ja aatelissuvuista voi lukea historian kirjoista. Kaikissa paikallisissa kirjastoissa on jotain materiaalia niin yleiseen aatelishistoriaan kuin paikallishistoriaan liittyen.

Kattavan listan Suomen aatelissuvuista vaakunoineen löytää Suomen Ritarihuoneen Internet sivuilta. Sivuilla esitellään myös Aateliston historiaa ja sen merkitystä politiikassa. Ritarihuone Helsingissä on auki myös vierailijoille ja siellä järjestetään opastettuja kierroksia, joissa saa syväkatsauksen Suomen aatelisiin ja paikallishistoriaan.