Suomen aatelissuvut

Suomen aatelistolla ja Suomen aatelissuvuilla tarkoitetaan Suomen Ritaristoon sekä Aateliin kuuluvia sukuja. Sukututkimusta tehdessään monet odottavat jännittäviä uutisia mahdollista aateli-isistään. Onneksemme aatelissukujen tiedot on arkistoitu suhteellisen hyvin.

Aateliston historiaa

Suomen historia on ollut värikäs eikä sodiltakaan ole vältytty. Aatelisto on nähnyt niin Ruotsin ajan, Venäjän ajan kuin Suomen tasavallan ajankin. Suomi peri aateliston luokkajaon Ruotsin ajalta, jolloin Ruotsissa aatelisto jaettiin kolmeen eri luokkaan. Tätä 1600 alkupuolella Ruotsissa aloitettua luokkajakoa käytettiin Suomen aatelistossa aina vuoteen 1869 saakka, jolloin se lakkautettiin kuuluisalla ritarihuoneäänestyksellä.

Varsinainen Suomen oma erillinen aateli syntyi 1809 kun Suomen ritaristo ja aateli uskoutui alueen uudelle venäläiselle hallinnolle Venäjän Ajan alussa. Uudet aatelisarvot eivät olleet enää ruotsalaista perintöä, mutteivät myöskään Venäläisiä. Venäjän Keisari myönsi omat aatelisarvot Suomen suurruhtinaskuntaan ja näin varsinainen Suomen oma aatelisto syntyi.

Aatelointi vähentyi 1900 lukua kohti kuljettaessa. Muutamat saivat aatelisen arvon vielä 1900 luvun puolella, viimeisinä heistä tunnetusti August Langhoff. Suomi itsenäistyi Venäjästä vuonna 1917.

Mitä aatelistot ja aatelissuvut oikein ovat

Aatelissuvut tunnetaan perinteikkäinä sukuina ja vielä pitkään varsinaisen vallan kadottuakin suvut vaalivat vanhoja perinteitään ja pitivät aatelisimagostaan huolta. Näin sukupolvelta toiselle siirtyi tietynlaista kunniaa ja perinteitä sekä korkeakoulutuksen arvostusta.

1720-luvulta alkaen aateloituneet nauttivat aikanaan eritoten verotukseen liittyviä etuoikeuksia, joka yleensä tarkoitti täyttä verovapautta. Verovapaus oli aatelistoon kuuluvalle henkilökohtainen etuus eikä näin periytynyt automaattisesti. Tämä etuus kuitenkin poistui kokonaan muutama vuosi Suomen itsenäistymisen jälkeen, kun Suomessa siirryttiin tuloverotukseen.

Aatelistoon kuuluminen on ollut historiassa edellytys valtion korkeisiin virkoihin pääsylle. Koko aatelisto ei silti ollut johtavissa asemissa, sillä aateliston sisällä vallitsi oma luokkajakonsa, jota oli vaikea kiertää korkeimpiin virkoihin halutessaan.

Ritarihuone on Suomen varjeltu historiallinen rakennus ja ritarihuoneen perinnettä pidetään edelleen yllä kokouksissa. Suomen ritarihuone pitää kirjaa kaikista suomalaisista ritariston- ja aateliston jäsenistä henkilötietoineen aina keskiajalta lähtien.

Aatelointi tapahtumassa aateliksi ylennetty henkilö otti perinteisesti itselleen uuden sukunimen. Nämä sukunimet eivät tyypillisesti olleet muiden kansalaisten käytössä. Nimet perustuvat usein aateliston vaakunan kuvaan tai liittyvät jollain tapaa suvun tilaan tai alueeseen, josta uusi aatelissuku oli. Joissain tapauksissa sukunimi säilytettiin tai sitä muutettiin hieman aatelisnimeksi sopivaksi. Sama sukunimi aateliston kanssa ei siis tarkoita sukulaisuutta, sillä sukunimet eivät olleet täysin pelkälle aatelistolle rajattuja ja toisaalta samoissa suvussa saattaa olla sekä aatelillisia että aatelittomia sukuhaaroja. Historiassa vain kolme sukua on ottanut suomenkielisen sukunimen aateloinnissaan. Myöhemmin aatelissuvuissa esiintyy enemmänkin suomalaisia nimiä sillä, jotkut suvut ovat myöhemmin suomentaneet sukunimensä. Aatelissukujen määrä historiasta tähän päivään

Suomen Ritarihuoneen, jolla on hallussaan kaikki aatelismiesten tiedot, mukaan aatelissukuja on ollut kaiken kaikkiaan 357. Tänä päivänä näistä suvuista on edelleen olemassa 148 mieslinjaisena sekä 16 naislinjaisena. Mieslinjaisista suvuista neljä on kreivillisiä, 25 vapaaherrallisia ja 119 aatelillisia.

Aatelissukujen vaakunat

Suomen aatelissuvuilla on komeat aatelisvaakunat. Aikanaan ne olivat kuitenkin vaakunakilpiä, joissa oli suvun symboli, joka toimi tunnuksena taisteluissa. Vaakunan symboli kirjattiin aatelissuvuille vaakunakirjaan, joka annettiin varsinaisen aatelointi tapahtuman yhteydessä. Vaakunan tarkka muotoilu on vaihdellut ajan mukaan, mutta sukukohtaiset symbolit on säilytetty samana. Tiedettävästi sukuvaakunat ovat George Granfeltin käsialaa ja ne julkaistiin kirjassa vuonna 1889.

Kiinnostuitko? Opi lisää Suomen aatelisista

Suomen aatelisista ja aatelissuvuista voi lukea historian kirjoista. Kaikissa paikallisissa kirjastoissa on jotain materiaalia niin yleiseen aatelishistoriaan kuin paikallishistoriaan liittyen.

Kattavan listan Suomen aatelissuvuista vaakunoineen löytää Suomen Ritarihuoneen Internet sivuilta. Sivuilla esitellään myös Aateliston historiaa ja sen merkitystä politiikassa. Ritarihuone Helsingissä on auki myös vierailijoille ja siellä järjestetään opastettuja kierroksia, joissa saa syväkatsauksen Suomen aatelisiin ja paikallishistoriaan.

Kuinka järjestää sukukokous

Sanonta kuuluu, että perhe on pahin, mutta aina toisinaan suvun kanssa on mukava kokoontua samaan paikkaan. Sukukokouksissa on sitä jotakin, mitä normaalissa juhlissa ei ole: kun kaikki ympärilläsi jakavat kanssasi samaa verta, voit todella tuntea kuuluvasi. Toisinaan käy myös toisin päin, ja mietit, miten ihmeessä olet päätynyt sukuusi, kun kaikki ovat sinusta niin poikkeavia. Oli kummin vain, sukujuhlien järjestäminen on oma juttunsa, eikä aivan niin yksinkertaista kuin voisi kuvitella, erityisesti jos suku on suuri.

  1. Tee vieraslista

Ensiksi on tehtävä vieraslista, jotta voit kartoittaa, kuinka monta ihmistä juhliin on tulossa. Helpointa on, jos juhlia ei tarvitse järjestää yksin, joten yritä löytää järjestämiseen mukaan joku toinen suvun edustaja. Kartoita, kuka mahdollisesti pääsisi tulemaan ja ota yhteyttä kaukana asuviin sukulaisiin jo etukäteen ottaaksesi selvää, pääsevätkö he paikalle.

Sukujuhlat on helpointa järjestää kesällä, mutta hauskat juhlat voi saada aikaan myös esimerkiksi jouluaattona, kun koko suku on koolla saman pöydän äärellä. Samalla saat osviittaa siitä, mitä juhlat mahdollisesti tulevat maksamaan. Maksujärjestelyiksi voi pyytää jokaista maksamaan jotakin, sillä suurta sukua kutsuttaessa juhlien hinta voi nousta jopa hääjuhlien kokoisiin summiin, joita yksittäisen perheen tai henkilön voi olla vaikeaa kustantaa.

  1. Mieti sopiva paikka

Kun tiedät, kuinka monta vierasta juhliin suunnilleen on tulossa ja ainakin sen, kuinka monta on kutsuttu, voit alkaa miettimään juhlienjärjestyspaikkaa. Jos suku on kovin suuri, on parempi ajatus järjestää juhlat jossakin vuokrattavassa paikassa, kuten villassa tai muussa tapahtumiin erikoistuvassa paikassa, kuin kenenkään kotona. Jos suku on pienempi, voi juhlat järjestää jopa jonkun omakotitalolla.

Mieti paikka tarkkaan sen perusteella, missä päin suurin osa sukua asuu. Ei ole järkevää järjestää juhlia kovin kaukana, sillä silloin tulijoiden määrä luultavasti pienenee huomattavasti. Voit myös kysellä muilta suvun jäseniltä ideoita juhlienjärjestämispaikasta. Joku on voinut esimerkiksi olla vastikään jonkun häissä, jotka on järjestetty jossain myös sukujuhlien pitoon sopivassa paikassa.

  1. Lähetä kutsut

Kun olet varannut paikan ja tiedät vieraslistan, voit teettää kutsut ja lähettää ne. Hauska vanhanaikainen tapa on lähettää kutsut postissa, mutta samalla vieraat saavat jotakin konkreettista laitettavaksi työpöydälle tai jääkaapin oveen muistuttamaan juhlista ja niiden ajankohdasta. Voit myös harkita sähköpostikutsua, mutta se hukkuu helpommin muun postin joukkoon, kuin postissa lähetetty kutsu.

Voit joko askarrella kutsut itse tai teetättää ne kutsujen tekemiseen erikoistuvassa palvelussa. Muista ottaa selville kaikkien osoitteet, jotta pystyt lähettämään kutsut. Tämä voi tulla kalliiksi, joten jos budjetti on pieni, voi sähköpostikutsu olla parempi vaihtoehto.

  1. Varaa catering tai muu ruokapalvelu

Juhlat eivät ole juhlat alkuunkaan ilman ruokaa. Ota siis selvää alueen edullisista mutta laadukkaista cateringeista ja lähetä kyselyt saadaksesi selvää, ovatko he saatavilla valitsemallenne viikonlopulle. Toisinaan myös juhlapaikka saattaa joko tarjota catering-palvelua tai mahdollisesti tietää monien catering-yritysten yhteystiedot. Muista tarkistaa, onko suvussa monia erikoisruokavalioiden noudattajia ja se, suostuuko catering toteuttamaan myös näille syöjille sopivaa ruokaa. Mieti myös astiat ja mistä ne saadaan, täytyykö vuokrata vai lainaako juhlanjärjestyspaikka.

Mieti myös juomapuolta. Mitä juomaa juhliin halutaan, mistä se saadaan ja mikä on hinta? Jos budjetti on erittäin rajallinen, on mahdollista myös tehdä sukujuhlista nyyttärit. Sopikaa keskenänne, kuka tuo alkuruokia, pääruokia ja kuka jälkiruokia, kenen vastuulla taas ovat juomat. Muista ilmoittaa vieraille, kuinka monelle annosten olisi oltava, jotta jokainen osaa varautua.

Sitten ei muuta kun odottelemaan juhlia!?

Sukuseurat keräävät ihmiset yhteen

Sukuseurat keräävät yhteen jonkin sukuhaaran jäsenet tai tietyn kantaisän tai -äidin jälkeläiset. Seurat toimivat pääosin vapaaehtoisvoimin ja niiden tärkeintä tapahtuma on yleensä sukukokous. Suomessa on olemassa myös Sukuseurojen Keskusliitto, joka on virallisesti rekisteröity yhdistys, jonka toiminta ei perustu ainoastaan vapaaehtoisvoimiin.

Sukuseurat aktivoivat yhteydenpitoa

Sukuseurat syntyvät sukututkimuksenharrastajien tai muuten suvusta kiinnostuneiden toimesta. Sukututkimusharrastus keskittyy monella nimenomaan oman suvun vaiheiden tutkimiseen ja sitä kautta lähtee innostus kerätä oman suvun jäsenet yhteen sukukokouksen muodossa. Toiminta saattaa laajentua siten, että perustetaan oma sukuseura – joko rekisteröity yhdistys tai rekisteröimätön.

Sukuseuran perustaminen johtaa väistämättä siihen, että täytyy miettiä yhdistyksen tulopuolta. Vaikka toiminta itsessään olisi toteutettu vapaaehtoisvoimin, monenmoisia kuluja syntyy silti. Näin ollen sukuseurat keräävätkin jäseniltään jäsenmaksuja. Jäsenmaksut ovat kuitenkin pieniä, joten ne harvoin nousevat kynnyskysymykseksi uusille jäsenille. Jäsenmaksu saattaa olla esimerkiksi 10 tai 20 euroa varinaiselta sukulaisjäseneltä ja hänen perheenjäseniltään 0 €, 5 €, tms. Jokainen sukuseura määrää itse vuosikokouksessa kunkin vuoren jäsenmaksun suuruuden. Joskus on tarpeen kohottaa jäsenmaksua, jos yhdistyksellä on tiedossa esimerkiksi isompi sukukokous tai jokin seuran yhteinen julkaisu tai matka. Rahaa toimintaan voidaan koota myös myymällä sukutuotteita samaan tapaan kuin artistit myyvät fanituotteita.

Sukuseurat perustavat itselleen verkkosivut, joissa heidän on helppo jakaa sukuun liittyvää tietoa siitä kiinnostuneille. Osa seuroista lähettää jäsenilleen myös sähköposteja, joissa kerrotaan ajankohtaisista asioista. Nykyisin sukuseurat löytyvät myös somesta eli ainakin Facebookissa saattaa olla sivu tai ryhmä oman suvun edustajille.

Sukuseurat aktivoivat sukua merkittävästi. Kun joukossa on muutama aktiivi, he järjestävät tapahtumia ja vievät sukututkimusta eteenpäin. Sukukokoukset ovat yleensä pidettyjä tapahtumia, joissa tavataan sellaisiakin sukulaisia, joihin ei muuten pidetä yhteyttä. Aktiivit inspiroivat monesti myös muita aktiivisempaan yhteydenpitoon sukulaisten kesken.

Sukukokoukset tärkeintä toimintaa

Sukuseurojen näkyvintä toimintaa ovat sukukokoukset. Yleensä seura järjestää sukukokoukset kerran vuodessa ja kokouksen ajankohta ja paikka päätetään vuosikokouksessa. Kaikilla jäsenillä on oikeus osallistua sääntömääräisiin vuosikokouksiin ja päästä vapaasti vaikuttamaan tehtäviin päätöksiin.

Sukukokouksessa voi olla jotakin ohjelmaa tai se voi olla vain tervehdyssanoilla varustettu yhteinen ruokailu. Kukin seura toimii omalla tavallaan, joka sopii parhaiten suvun jäsenille. Sukuseuran ohjelmaosuuteen saattaa kuulua esimerkiksi muistelupuheita, joissa suvun jäsen kertoo muistoja menneistä. Yhteislaulut kuuluvat toisten sukukokousten vakio-ohjelmaan. Myös visailut tai pienet näytelmät saattava sisältyä sukukokousten ohjelmaan, jos sukuun kuuluu paljon aktiivisia jäseniä.

Jos suvun jäsenistöllä on erikoistaitoja, niitä voidaan hyödyntää sukukokouksen ohjelmassa. Esimerkiksi laulajat, kuorot ja muusikot esiintyvät usein sukukokouksissa. Myös kirjailijat tai runoilijat haastetaan usein lukemaan tuotantoaan ääneen. Ohjelmassa voi olla mitä vain.

Sukuseurojen keskusliito

Suomessa on yksi kattoyhdistys kaikille sukuseuroille. Sukuseurojen keskusliitto perustettiin vuonna 1979. Sen päätehtävä on tukea jäsenseurojen toimintaa ja keskusliitto vastaa myös sukuseurojen edunvalvonnasta. Sukuseurojen keskusliitolla on tällä hetkellä 110 yhdistystä jäsenenään eli 110 sukuseuraa kuuluu emojärjestöön. Todellisuudessa Suomessa on kuitenkin moninkertainen määrä sukuseuroja. Kaikki sukuseurat eivät ole virallisesti rekisteröityjä yhdistyksiä ja seurojen joukko on muutenkin kovin kirjavat. Todellista sukuseurojen määrää on vaikea arvioida.

Sukuseurojen keskusliitto julkaisee Sukuviesti-lehteä, joka ilmestyy viisi kertaa vuodessa. Lehden voi tilata kestotilauksena kotiinsa ja sitä ei myydä irtomyynnissä. Sukuseurojen keskusliiton jäsenyhdistysten jäsenet saavat alennusta lehtitilauksista. Sukuviesti lehdessä on mielenkiintoisia artikkeleita sukututkimukseen liittyen ja siellä kerrotaan myös paljon jäsenseurojen toiminnasta inspiroiden lukijoita aktivoitumaan omassa sukuseurassaan.

Sukuseurojen keskusliitto tukee ja neuvoo kaikki sukututkimuksesta kiinnostuneita tahoja. Keskusliitto tuottaa myös painettuja tietopaketteja, esimerkiksi erilaisia oppikirjoja tai sukututkimukseen liittyviä käsikirjoja kannattaa tiedustella Sukuseurojen keskusliitolta.